Viime päivinä on putkahdellut parikin ison näkyvyyden saanutta somekeissiä. Eilen tuli vastaan Kilpisjärven koulun luokkaretkirahojen karu kohtalo, kun Nordea ei suostunut ottamaan niitä vastaan ja koulu paloi maantasalle rahoineen kaikkineen. Tästä Kilpisjärven koulun opettaja Sirpa Keskitalo kirjoitti pitkähkön tarinan 4.5 illalla Facebookiin ja tätä kirjoittaessa päivitys on saanut lähes 18.000 jakoa. Ei liene yllätys, että tapaus päätyi myös iltapäivälehtien otsikoihin. Kommenteissa ollaan vaihtamassa asuntolainoja pois Nordeasta ja lynkkaamassa Nallea. Tapaus on harmillinen esimerkki siitä, miten pankkipalveluita on karsittu maakunnista. Tätä ei aina täällä Kehä3:n sisäpuolen kuplassa tajua. Nordealla ei illalla ollut somevastaavaa töissä (mikä tuskin yllättää), joten heidän reaktiota saatiin odotella pitkälle aamuun. Ja kyllähän siellä sitten reagoitiin. Kilpisjärven koululle luvattiin lahjoittaa 4 000 euroa, joka on hieno ele, vaikka suoranaisesti rahojen menetys ei johtunutkaan heistä.

nordea

Toinen sometapaus liittyy Laura nimisen teekkaritytön työhakuun, jossa hän ei saanut edes hakea kesätyöpaikkaa metsäteollisuuden yrityksessä, koska hän on nainen. Laura ei tuonut ilmi mikä yritys on kyseessä ja haluaa esimerkillään herätellä kaikkia teollisuuden alan yrityksiä miettimään toimintakulttuuriaan. Tähän ainakin Iltalehti näytti tarttuneen. Naisena (ja työnhakijana) tästä voisi varmasti paasata sivun jos toisenkin mutta keskitytään nyt siihen mitä somessa tapahtuu. Vaikka tässä ei julkaistukaan yrityksen nimeä, on koko metsäteollisuuden maine saanut pienen kolauksen ja kukin voi vaan tahollaan arvailla mistä yrityksestä on kyse. Ja mitä tekee UPM. Ottaa hommasta kopin hienosti harkitulla päivityksellä.

UPM

Molempia ilmiöitä yhdistää tietynlainen vääryys – lapset eivät pääse leirikouluun, teekkaria syrjitään sukupuolensa vuoksi. Nämä ovat aiheita, jotka helposti lähtevät somessa elämään. Suurin osa on varmasti asiasta samaa mieltä, vääryyttä on tapahtnut. Nordea joutui kohteeksi ihan omalla nimellään ja sen reagointi asiaan oli välttämätön. UPM halusi ennakkoon jo ottaa kantaa asiaan, vaikkei tiennyt osuuko paskamyrsky heidän tuulettimeen. Selkeästi isoissa firmoissa on mietitty somekriisiviestintää, tästä on olemassa myös epäonnistuneita esimerkkejä. Facebook ja muutkin somekanavat ovat pirullisia maineenhallinnan näkökulmasta. Jos yritys ei ole kanavassa mukana, se ei tarkoita sitä, etteikö heistä puhuttaisi. Se, että keskustellaan asiakkaiden kanssa, yleensä johtaa parempaan lopputulokseen. Kuten nämä kaksi erinomaisesti hoidettua tapausta osoittavat.